Lukivaikeuden ilmeneminen

Lukivaikeus voi ilmetä hyvin monella tavalla – toisille lukeminen on vaikeaa, toisille taas kuunteleminen. Kuitenkin yksittäisten sanojen lukemisen hitaus ja virheellisyys ovat sen ydinpiirteitä. Usein lukemisvaikeuksien rinnalla esiintyy myös kirjoittamisvaikeuksia.

Lukivaikeuden keskeisenä piirteenä pidetään vaikeutta hahmottaa ja käsitellä äänteisiin liittyvää eli fonologista tietoa. Lukivaikeus voi ilmetä esimerkiksi lukemisen hitautena tai vaikeutena, oikeinkuulemisen vaikeutena, kirjoittamisessa kirjainten tai niiden paikan sekoittumisena tai kirjaimia voi olla liikaa tai liian vähän tai jopa sanoja puuttuu. Luetun ymmärtäminen, sanojen tunnistaminen tekstistä ja lukemista edellyttävien tehtävien tekeminen voi olla hankalaa.

Paitsi varsinainen oikeinkirjoitus, myös kirjoitelmien laatiminen on monille vaikeaa. Lukivaikeuksisten on yleensä vaikea erottaa kuulonvaraisesti samankaltaisia äänteitä (esim. t-d, p-b), lyhyitä ja pitkiä vokaaleja (esim. aa, ee) tai kaksoiskonsonantteja (esim. kk, pp). Lukivaikeudessa ei ole kuitenkaan kyse ymmärtämisen vaikeudesta. Ymmärtämisen vaikeudet voivat liittyä laajemmin oppimisvaikeuksiin.

Lukivaikeus ilmenee harvoin pelkkänä lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutena. Yleensä vaikeuksia ilmenee vielä enemmän kielten opiskelussa. Lukivaikeuteen liittyy erittäin usein vaikeuksia tarkkaavuuden ylläpitämisessä, matematiikassa ja motoriikassa sekä lyhytaikaisen muistin eli työmuistin kapeutta. Usein myös ajan hahmottaminen ja tarkat aikataulut tuottavat hankaluuksia.