Kokemuksia

Julkaisemme tällä sivulla kokemuksia lukivaikeuden kanssa elämisestä. Haluatko kertoa oman tarinasi? Ota meihin yhteyttä!

Pohjoisen tytär: Oli aikamoinen järkytys kuulla, että todella minulla on lukihäiriö

Olen 24-vuotias ja minulla todettiin keskivaikea lukihäiriö ammattikorkeakoulu-opinnot aloittaessani.

Olen käynyt yhden ja puoli ammattitutkintoa ennen tätä ja nyt ymmärrän hyvin, miksi en koskaan selviytynyt edes ensimmäisen koulutusohjelman loppuun.

Menin testeihin opon kehoituksesta, sillä jäin niin paljon jälkeen muuta ryhmääni tenteissä. En uskonut, että niistä testeistä mitään selviää ja oli aikamoinen järkytys kuulla, että todella minulla on lukihäiriö.

Toisaalta se selittää todella paljon ala- ja yläasteaikaisia asioita. Esimerkiksi kielet ovat olleet vaikeita, samoin äidinkielen teoria. Kompensoin kuitenkin numeroa hyvillä teksteillä, joita kirjoitin, vaikka essiivit ja illatiivit meni sekaisin. Äitiäni harmittaa kovin, ettei koulussa koskaan puututtu tähän, olisin 7.5 ka:n sijasta varmaan saanut paljon paremman päättötodistuksen pienellä avulla.

Minua sanottiin laiskaksi ja saamattomaksi, vaikka tosissani yritin. Masennuin ja olen tähän asti potenyt keskivaikeaa masennusta. Vanhempieni mielestä olin tahallani huono, olihan veljeni paljon parempi kielissä ja matematiikassa.

Nyt olen saanut apua oppilaitokseltani, sekä opettajiltani. Opiskelutoverini eivät tiedä lukihäiriöstä, sillä minua hävettää kertoa siitä kenellekään. Olen ottanut vuoden aikana ensimmäisen vuoden opinnot kiinni, periaatteessa olen suorittanut tutkinnostani vuodessa samat opinnot, mitä muut suorittavat kahdessa. Sain syyn vaikeuksille, enkä syytä enää niin paljon itseäni.

Olen suorittanut tenttejä myös suullisesti, mikä on auttanut paljon. En aina ymmärrä kysymyksiä, vaikka yritän lukea ne useaan otteeseen.

Uskon, että on monta nuorta, joilla on sama tilanne kuin minulla. Se syö ihmistä todella paljon! Jos olisin luovuttanut, olisin varmasti masentunut ja joutunut työkyvyttömyys eläkkeelle. En olisi kyennyt enää yrittämään uudelleen. Nyt valmistun vuoden päästä uuteen ammattiin ja pääsen vihdoin töihin.

Lassi: Kokemuksesta tiedän, että lukihäiriöisestä kasvaa hyvin sisukas ihminen

Olen lukihäiriöinen eläkeläinen. Kun tein pikatestin, huomasin oppineeni elämäni aikana kiertämään ja korvaamaan eräitä lukihäiriöni ongelmia. Testi ei siis antanut aivan oikeaa tulosta lukihäiriöstäni.

Olen kirjoittanut yli 8.000 lehtikirjoitusta ja parikymmentä kirjaa. Lukihäiriö ei ole ollut tämän työn esteenä vaan ainoastaan haittana.

Saman koin yliopisto-opinnoissani 1970-luvulla. Tein enemmän työtä kuin muut, ja siksi suoritin tutkintoni ennätysajassa hyvin arvosanoin. Minulla ei ollut aikaa opiskelijaelämään, kuten tovereillani oli.

Pikatestistä puuttuu yksi tärkeä lukihäiriöisen ominaisuus: huono käsiala. Minun käsialani on niin kamala, etten juurikaan kirjoita käsin. Olen korvannut sen opettelemalla hyväksi konekirjoittajaksi. Tietokoneet pelastivat minut. Viime vuosina myös tietokoneiden oikeinkirjoitusohjelmat ovat tuoneet suuren helpotuksen.

Kokemuksesta tiedän, että lukihäiriöisestä kasvaa hyvin sisukas ihminen. Kun lukihäiriö on haittana, on vain yritettävä niin kauan, että asiat luonnistuvat oikein. Olen ollut 32 vuotta yrittäjänä, joka on edellyttänyt tällaista periksiantamattomuutta.

Aliisa: Nyt alan sisäistää, mitä lukihäiriö minussa tarkoittaa

Katsoin tuossa ohjelman lukihäiriöstä ja sehän tietty herätti minussa ajatuksia. Omaanhan itse lukihäiriön.

Minulla on usein olo, että ihmiset pitävät sitä, että perustelen monia hankaluuksiani lukihäiriöllä lähinnä tekosyyn käyttämisenä, ajattelen monesti itsekin, ettei lukihäiriö ole riittävä syy sille miksi sekoitan sanoja keskenään, miksi minun on hankala seurata suuren porukan keskusteluja, miksi en osaa laskea päässä, miksi en pysty lukemaan edes suomea ääneen änkyttämättä… Lukihäiriö kun mielletään yleensä vain lukemiseen liittyvänä vaikeutena. Moni ei tajua sitä, että lukihäiriön oireisiin kuuluvat äärimmäisen usein matemaattiset vaikeudet, suuntien hahmottamisen ongelmat(oikea/vasen, suuntavaisto, myötä- ja vastapäivä), kartanlukutaidottomuus, monen keskustelen seuraamisen hankaluus… Ylipäätään lukematon kasa erilaiseen hahmottamiseen liittyviä ongelmia.

Nämä pulmat eivät tietenkään ole syitä olla opettelematta jotakin, ne eivät ole myöskään esteitä olla nauttimasta jostakin. Esimerkiksi minä itse ilmaisen itseäni kirjoittamalla, mikä ei kenties olisi ensimmäinen oletus kun puheeksi tulee lukihäiriön omaava ihminen. Mutta lukihäiriö on kuitenkin todellinen ja yleinen vaiva.

Itselläni se todettiin lukion ykkösellä, mitään helpotuksia opiskeluuni en ole saanut, enkä oikein osannut lähteä hakemaankaan. Lukihäiriötäni tutukittiin jo yläasteella nimenomaan kielien ja matematiikan hankaluuden takia. Mutta koska pärjäsin äidinkielessä niin hyvin en saanut tehdä virallisia testejä vaan kouluavustaja arvioi minut luetunymmärtämisen perusteella täysin priimaksi ja kehotti vain tekemään kielten ja matematiikan kanssa enemmän töitä.

Lukion pakollisessa lukitestauksessa omasinkin äkkiä selkeän lukihäiriön.

Luetunymmärtämistä lukuunottamatta kaikki muut testialueethan olivat menneet päin prinkkalaa. Luetunymmärtäminen oli puolestaan täysin eri ääripäässä. Suomen testattujen lukiolaisten parhaan 10% joukossa.

Ja vasta nyt alan sisäistää sitä, mitä lukihäiriö minussa tarkoittaa ja millainen ominaisuus se on.

Ensinnäkin: Lukihäiriöni on täysin todellinen. En pysty luettelemaan kuukausia takaperin, enkä muista kertotauluja, en hahmota kelloa kunnolla ja minun on todella hankala käsittää oikeaa ja vasenta, rakastamani koiraurheilu on välillä motoriikan takia hankalaa, kuinka vaikeaa minun on muistaa agilityratoja ja vielä soveltaa oma liikkumiseni sinne. Lukihäiriö siis ei ole asia, jota käyttäsin vain tekosyynä sille, etten vaikuttaisi tyhmältä. Minä en ole tyhmä, vaikken pysty edellä mainittuihin asioihin.

Käsittelen pulmia eritavalla, ajattelen erilailla. Joudun tekemään enemmän töitä monien asioiden kanssa, mutta kun opin ne asiat olen niissä aivan yhtä hyvä kuin muutkin.

Syy tälle äkkinäiselle purkaukselle on ihan yksinkertainen.

Jostain kumman syystä minulle tuli tuon dokumentin jälkeen sellainen olo, että alan hyväksyä lukihäiriöni. Ja tahdoin vain jakaa tämän tajuamisen muillekin.

Johanna: Apua on vaikea saada, jos sitä ei tietoisesti etsi itse

Mulla todettiin jo lapsena luki ja hahmotusäiriö. Koulun apu oli tukiopetus jonka koin lähinnä kiusaamisena. Opettajat oli ilkeitä eivätkä (80-luvulla) ymmärtäneet et joku voi oppii eritavalla. Vaikeinta oli ymmärtää matematiikkaa ja kieliä.

Alaasteella jo alettiin mua raivata erityisopetukseen. Yläasteelle mennessä en koko kesänä tiennyt miin kouluun olisin syksyllä menossa. Kunnes yt äkkiä tuli puhelu lähikoululta et tervetuloo tutustuun ja et aloitat muutaman viikon päästä täällä. Jouduin pienopetusryhmään. Siinä meni yläaste. Siellä mulle sanottiin et en koskaan tuu selviin lukioopinnoista. Pidin yläasteen jälkeen tuumaus tuokioo jonkin aikaa. Pääsin pitemmän tuumaustuokion jälkeen opiskelemaan kansanopistoon hoitoalanlinjalle josta tuli perhepäiväoitajan ja laitosapulaisen paperit. Sitten taas tuumaustuokioo. Ja se venätikin usempaan vuoteen. Lopulta pääsin opiskelemaan puutarhuriksi, se oli parasta mitä on sattunut. Koulusta sai apua ja tuntui eka kerran et koulukin sujui ongelmitta. Kiitos erityisesti kieltenopen, joka käytti suggestopedistä tyyliä ja sillon musta tuntus et nyt sujuu koulukin vaikka kielet oli vaikeita ollut aina. Ja matematiikkaankin sain oitis helpotusta!

Valmistuin puutarhuriksi. Ja taas tuntui et tie on pystyssä. No lopulta sen jälkeen päätin koittaa kuitenkin ylioppilaaksi, menin rohkeesti etälukioon. Kävin joitakin kursseja ja sitten koittamaan kirjoituksiin. No ei ian onnistunut jäi tietenkin kielistä kiinni. No tulipahan koitettuu. Ja taas miettimään mitä sitten. Pieniä työtilaisuuksiakin tuli mutta loppuivat lyhyeen.

Vuosien jälkeen päätin toteuttaa unelmani läteä lukemaan lähioitajaksi. Olin jo nuorempana haaveillut siitä. No pääsin opiskelemaan joka hieman jopa yllätti itsenikin. Ja taas törmäsin häiriööni. Tentteiin sain luvan käyttää viivotinta ja olisin saannut lisäaikaakin jos olis ollut tarve.Vaikeinta oli lääkelaskut. Mutta ope oli jännä tyyppi. Tiukka mutta jaksoi vääntää asiaa niin et kaikki tajusi. Ja varmaan rimaahipoen pääsin laskut läpi. Ja 2010 sain lähihoitajanpaperit.

Mutta taas ollaan tilanteessa et työpaikat ei pieniä sijaisuuksia lukuunottamatta aukea.

Lapsena mut tosiaan jo testattiin, mutta sillon ei itelle tai äisille tullut mitään todistetta siitä et mikä mulla on. Ja kun yritin yo kirjoituksiin hain lukitodistuksen sitä varten. Ilman suurempaa hyötyä.Ja nyt viime kesänä tuli mieleen et voisi päivittää tuon tilanteen. Pyysin työkkärin kautta et jos voisi päästä testiin. No seän järjestyi. Ensin tetiin seulonta et onko oikeeta tarvetta ja sitten varsinainen testi. Ja nyt ekaa kertaa sain kunnolla mustaa valkosella et mikä on. Keskivaikea lukihäiriö. Ja kuulema ei ian tavannomainenkaan vielä kaupanpäälle.
Sain lapun ja se kirjattiin oikein tietoiini työkkärissä. No tuntu ettei siit oo apua taaskaan.

No vieläkään ei pienii sijaisuuksii lukuun ottamastta ole työpaikkojen ovet avautuneet. No nyt taas uusin työnakuani ja ihmetellään et miks oon vaikeesti työllistyvä? No siinä sitten törmätäänkin tähän ”vuoreen joka mua ympäröi”. Ja nyt mulle myönnettiin jo lupa työkokeiluun tai palkkatuettuun työhön vaikeesti työllistyvänä. Ja oli jo puetta et tarvitaanko mukaan myös työkkärin kuntoutuspuolta jos niillä olis jotain kikka kutosia millä mua vois auttaa töihin.

Ei se luki ja hahmotusäiriönkään kanssa aina oo helppo elää, tulee olo et liian ”terve” eläkkeelle ja liian sopimaton töihin. Ja apuja on vaikea löytää, jos ei niitä itse lähde tietoisesti hakemaan.

Sivun alkuun

Perttu: 3,5 vuodessa diplomi-insinööriksi

”Olen Perttu ja minulla todettiin lievä/keskivaikea lukihäiriö neljännellä luokalla. Jouduin käymään erityisopetuksessa kaksi vuotta ja melkein jäin luokallekin lukivaikeuden takia. Vaikeinta oli (ja on yhä) uusien sanojen lukeminen ja oppiminen. Muistan, kuinka minua aina jännitti äidinkielen tunnilla lukea koko luokan kuullen tekstinpätkiä kirjasta. Noh, samanlaista hapuilua se taitaisi olla vieläkin.

Peruskoulun jälkeen menin lukioon. En antanut lukihäiriön vaivata ja tein kotitehtävät mahdollisimman huolellisesti. Ruotsissa en pärjänny, siinä on niin pitkiä sanoja. Kaikista aineista suurin intohimoni kuitenkin oli matematiikka, johon käytin puolet kaikesta opiskeluajasta. Matematiikassa sanalliset tehtävät tuottivat paljon vaikeuksia. Sain äidinkielen YO-kirjoituksiin lisäpisteen lukihäiriön takia ja menestyin muissa aineissa ihan kohtalaisesti. Pääsin yliopistoon lukemaan diplomi-insinööriksi (en YO-todistuksen, vaan pääsykokeiden ansiosta).

Yliopistossa huomasin, että tavanomaisella lukunopeudella ja tyylillä ei menesty yliopistossa. Ymmärsin myös, että oppimisessa tärkeintä ei ole tekstien sanasta sanaan lukeminen, vaan jokaisen lauseen ja kappaleen sanoman sisäistäminen –helpommin sanottu, kuin tehty. Tärkeintä opiskelussa on oppimaan oppiminen. Toisin sanoen, minkä tyylin koet itsellesi tehokkaimmaksi tavaksi oppia.

Omat tyylini olivat: kirjojen kahlaaminen ja silmäily (luin harvoin kokonaisen kirjan sanasta sanaan), muistiinpanojen (mind-mapit) tekeminen, satunnaiset luennot ja ryhmätyöskentely (study groupit). Nämä tekniikat opin vasta toisena yliopistovuotenani luettuani muutaman kirjan oppimisesta, mutta ne osoittautuivat niin tehokkaiksi, että valmistuin 3,5 vuodessa diplomi-insinööriksi ja vielä erittäin hyvillä arvosanoilla.

Nykyisin joudun tarkistuttamaan tärkeämmät tekstit kollegalla sekä lukiessani että tehdessäni niitä. Tämän olen oppinut taas kantapään kautta lukuisten kirjoitusvirheiden ja väärinymmärryksien jälkeen.

Tulevaisuudessa aion joko väitellä tohtoriksi tai lukea toisen tutkinnon ulkomailla kartuttaakseni osaamistani. En usko lukihäiriöni estävän tavoittesiini pääsyä.
Toivon, että kokemukseni kannustaisi kaikkia lukihäiriöisiä oppimissessa ja tulevaisuutensa suunnittelussa. Kannattaa muistaa myös se, että kova työ palkitaan aina.

’Success is not about standing at the top, it’s the steps you leave behind’ – Iker Pou (climber)”

Sivun alkuun

Marjukka: Hanki äänikirjoja tai lue ääneen

”Olen 49 ja minulla todettiin lukihäiriä jo kolmannella luokalla. 70-luvun erityisopetus oli surkeaa, eikä siitä ollut mitään hyötyä. Minut pelasti siskoni ja serkkuni ja kyläkoulun keittäjä/siivoja jotka lukivat minulle ääneen. minulle luttiin ääneen 13 vuotiaaksi asti ja olenkin aina sanonut että opin lukemaan vasta 13-vuotiaana.

Opin kaiken näkemällä ja kulemalla, jos joku lukisi minulle kirjat ääneen olisin ehkä selvinnyt paremmin koulussa. Lukion kolmannella luokanvalvoja sanoi etten koskaan pääse ylioppilaaksi lukihäriöni vuoksi. Pääsin 5 b:tä ja yksi c.

Luen paljon kaunokirjallisuutta ja olen nopea lukija. En välitä lukihäriöstäni ja se haittaakin lähinnä kirjoittamista. Englantia luen ja puhun mutta en kirjoita kuten en muitakaan vieraitakieliä. Minusta itsestä tuntuu siltä että jos kuulen englantia aivoni kääntävät englanti- kanavan päälle ja vastaan automaattisesti englanniksi, sama koskee muitakin kieliä.

Koska näen kaiken kirjoitetun kuvina, sisareni eivät anna minu kertoa kirjoja, koska kerron ne paremmin kuin mitä itse kirja on.

Työtä teen numeroiden kanssa ja ihmisten kanssa. Lukihäiriöisille sanoisin että lukekaa ääneen ja jos et itse halua lukea hanki äänikirjoja. kirjoista saa sanoja aivoihin ja silloin niitä oppii lisää ja paljon. nyt viisikymppisenä sanoja on niin paljon, että voisin harkita yliopisto-opintoja. Tosin oikeinkirjoitus takkuaa yhä.”

Sivun alkuun

Tiina: Tekstinkäsittelyohjelmat helpottavat tekstin tarkistamista

”Olen nyt 40 vuotias nainen jolla ala-asteella 3 luokalla todettiin ns. keskivaikea lukihäiriö. Ja siitä sitten 6 vuotta olin lukitunneilla, joissa opein tarkistamaan ja taas tarkistamaan tekstiäni. Lukemisessa, opin 5 vuotiaana, ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa mutta oman tekstin tuottaminen on tuskallista.

Nykyään asiaa helpottaa erilaiset tekstinkäsittelyohjelmat joilla voi tekstiään tarkistaa ja korjata.

ALa ja yläaste meni kohtalaisesti läpi mutta mitään suurta opinto himoa ei kouluun tullut. Ammattikoulu puolestaan sujui aika hyvin. Vaan kun menin 10 vuoden kuluttua opiskelemaan uudelleen ilmeni että lapsuuden matikkaongelmat olivat samasta lukihäiriöstä johtuneet.

Tekulla eräs matikan opettaja totesi että sulle lukihäiriöisenä voi olla nämä vähän hankalia, mutta jospa se auttaa että hän pitää muuttujat vakiokirjaimina.

Valmistuinhan sieltä kyllä mutta neljän vuoden opintoihin meni sitten kuusi vuotta… Ja vieläkin numerosarjat ovat tuskallisia, varsinkin jos niissä on kirjaimia.”

Sivun alkuun

Janika: Lukihäiriö ei ole unelmien täyttämisen este

22-vuotias Janika kertoo oman tarinansa:

”Minulle ei ole koskaan virallisesti todettu lukihäiriötä, mutta kouluissa tekemieni testien mukaan minulla on ollut vakaa tai hankalaa lukihäiriötä. Kouluikäisenä 1-3 luokilla olin erityisopetuksessa äidinkielen ja englannin takia joka nolotti minua, koska minua pidettiin muita tyhmempänä. Peruskoulu meni huonosti eikä koulu kiinnostanut ja kaikki tuntui vaikealta. Lukeminen ei ole ollut ongelma ja sen ymmärtäminen vaan pikemminkin kaikkien kirjaiten tunnistaminen ja etenkin kirjoittaminen.

Kirjoittaessa tulee paljon virheitä ja minulla menee aina todella paljon aikaa että saan lauseita kirjoitettua. Kielet ovat vaikeita koska nimienkin muistaminen on hankalaa niin sitten ulkomaisten sanojen oikeinkirjoitus vielä hankalempaa. Monesti puhuessani minulla menee senat sakaisin tai sitten unohdan sanoja ja joudun niin kuin alias pelissä selittämään ihmisille mitä sanaa haen. Tenteissä olen aina viimeiseen asti ja aina en edes kerkeä kirjoittamaan kaikkea mitä haluaisin sanoa!

Kauppakoulussa sain potkua opintoihin, koska olin luokan paras ja sain stipendejä. Olen myös perheen nuorin ja halusin muistuttaa vanhemmille että minäkin olen olemassa. Viime keväänä valmistuin amk:sta it-tradenomiksi nopeammin kuin kukaan muu samaan aikaan aloittanut ja tämän jälkeen menin suoraan yliopistoon jatkamaan opintojani.

Nyt sitten opiskelen tietojenkäsittelyä ja koulutusohjelmani järjestetään vain englanniksi, joten työtä riittää. Viimeeksi viime viikolla itkin kuinka vaikeaa koulu on minulle ja halusin lopettaa kokonaan. Luonteeltani olen kuitenkin hyvin kunninahimoinen, erittäin sisukas enkä ikinä halua mitään jättää puolitiehen. Voin siis rehellisesti sanoa että lukihäiriö ei ole unelmien täyttämisen este, vaan hidaste!”

Sivun alkuun

Eija: Ole vahva ja kuuntele itseäsi

Eija valmistui 2011 sairaanhoitajaksi, ja jatkaa nyt opiskeluja. Hän kertoo omista tavoistaan pärjätä:

”Itse olen lukihäiriöinen lieväsi. Mutta se on jonkin verran minulla vaikuttanut koulunkäynnissä. Nuorempana minua ei koskaan testattu, koska itse taistelin kaiken niin että pääsin koulun kohtuudella läpi. Keksi itse tapoja joilla sain saman tiedon opittua. Sitä kun ennen noi mankat olivat käytännöllisiä, niihin kun ite äänitti luettavan alueen sai siitä paremmin opittua asiat kuulemalla. Jotenkin sen itse keksi.

Taistellen olen käynyt aika pitkälle koulua, ja olen koittanut olla luennoilla ja käytännössä aina mukana. Kolme vuotta sitten minulla todettiin lukihäiriö, ja nyt kesällä valmistuin sairaanhoitajaksi. Koulussa oli haasteellisinta opinnäytetyön äidinkieli josta taistelinkin kauan. Onneksi tuo diagnoosi auttoi siinä että sain hankkia apua, joten naapurini auttoi äidinkielen opettajana kirjoituksessa. Olen huomannut että omalla tavallani kirjaan potilastietoja joissa näkee kaiken tarvittavan, oman tavan on siihen löytänyt!

Olen ollut varmaan oman perheeni ainoa joka on tämä tuonut esille, ja se takia nuorempien on ollut helmpompaa tulla minun polkua pitkin perässä. Isäni totesi että jos hänelle olisi tuo todettu olisi hänen koulunsa ollut helpompaa. Näin se on vuosien aikana asiat menneet eteenpäin. Ja olen kehoittanut toisia joilla on sama vaiva olemaan vahvoja, ja kuuntelemaan itseään. Hyvin sitä voi itsekin huomata miten oppii paremmin ja koittaa sitä kautta saada opiskella.

Nyt olen lähdössä jatkamaan koulua ja vuoden päästä olisin taas valmistumassa. Nyt on ensimmäinen koulu jossa otetaan heti alussa huomioon lukihäiriöni, joten odotan että tämä on nyt helpompaa. Jäisi aikaa enemmän jopa nauttia ja rentoutua.”

Sivun alkuun

Senja Henell: Lukivaikeuden kanssa voi pärjätä

21-vuotias Senja Henell on malliesimerkki siitä, että lukihäiriön kanssa voi pärjätä. Senjalla on todettu vaikea-asteinen, kapea-alainen lukivaikeus, jonka vuoksi tekstin ja kirjojen lukeminen on hidasta ja raskasta.

Lukivaikeudestaan huolimatta Senja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2008.

Senja on ollut tavallaan onnekas verrattuna moniin muihin lukivaikeuksista kärsiviin: hänellä todettiin lukihäiriö jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Hän sai tukea opettajilta ja luokkakaveritkin pysyivät samana koko alakoulun, mikä on ehkä osasyy siihen, että häntä ei ole koskaan juurikaan kiusattu. Kun lukihäiriö on diagnosoitu riittävän ajoissa, on voitu etsiä sopivat apukeinot ja tavat pärjätä koulussa, eikä tyhmäksi tai laiskaksi haukkumista ole tapahtunut.

Kaikkein tärkeintä koulussa pärjäämisessä on Senjan mukaan ollut erityisopetus rauhallisessa ympäristössä. Tavallisessa opetuksessakin olisi paljon, mitä opettajat voisivat tehdä – pienellä panostuksella.

– Opettajien pitäisi aina ottaa huomioon lukivaikeuksiset oppilaat. Pienilläkin jutuilla voi helpottaa opiskelua todella paljon, hän sanoo. – Opettaja voisi kertoa etukäteen, mitä seuraavaksi tunniksi pitää lukea, jotta oppilas voi tutustua tekstiin rauhassa. Muidenkin materiaalien saaminen ennakkoon helpottaisi. Myös mahdollisuus suorittaa koe vaikka kahdessa osassa auttaa paljon.

Celian äänikirjoihin Senja tutustui vasta lukiossa, mutta niistä olikin sitten paljon hyötyä opiskelussa.

– Sain Celiasta mm. historian kirjoja äänikirjoina. Saattaisin olla muutenkin kirjallisuudesta kiinnostuneempi, jos olisin tiennyt äänikirjoista aikaisemmin. Lukioikään tullessa oli jo kehittynyt omanlainen oppimistyyli ja keinot selviytyä, hän kertoo.

Ei Senjan elämä lukihäiriön kanssa ole tietenkään aina ruusuilla tanssimista ollut. Kauhunsekaisia muistoja on esimerkiksi ääneen lukemisesta ja epäselvällä käsialalla kirjoitetuista kalvosulkeisista.

– Tietysti on ollut hetkiä, kun on tuntunut epätoivoiselta ja ajatellut, että onko sitä vain tyhmä, miksi lukeminen on niin vaikeaa. Mutta onneksi opettajilta, perheeltä ja kavereilta on aina saanut tukea ja apua, Senja kertoo. – Olen onnekas, sillä minua on aina kannustettu. Tiedän, että kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne.

Nykyisin kirjoittaminen ja lukeminen on chattien ja tekstiviestien ansiosta entistä tärkeämpää ja koskettaa lähes kaikkia nuoria. Senjan mielestä netti ja kännykät voivatkin kannustaa lukihäiriöisiä yrittämään.

– Lukihäiriö ei vaikuta vain koulussa, vaan kaikessa elämässä! Senja huomauttaa. – Facebook, tekstiviestit ja chattaily ovat osa nuorten arkipäivää, ja jos ei pysty tuottamaan lainkaan sisältöä, putoaa äkkiä kärryiltä. Toisaalta nettitekstit ovat aika lyhyitä, joten niiden lukeminen ja kirjoittaminen ei ole niin ylivoimainen ponnistus.

Positiivinen asenne ja oma aktiivisuuskin on tärkeää, Senja muistuttaa.

– Lukivaikeuden kanssa voi pärjätä, jos vain tarpeeksi haluaa! nuori nainen kannustaa.

Sivun alkuun

Senat Sakaisin