Kokemuksia

Julkaisemme tällä sivulla kokemuksia lukivaikeuden kanssa elämisestä. Haluatko kertoa oman tarinasi? Ota meihin yhteyttä!

Janika: Lukihäiriö ei ole unelmien täyttämisen este

22-vuotias Janika kertoo oman tarinansa:

"Minulle ei ole koskaan virallisesti todettu lukihäiriötä, mutta kouluissa tekemieni testien mukaan minulla on ollut vakaa tai hankalaa lukihäiriötä. Kouluikäisenä 1-3 luokilla olin erityisopetuksessa äidinkielen ja englannin takia joka nolotti minua, koska minua pidettiin muita tyhmempänä. Peruskoulu meni huonosti eikä koulu kiinnostanut ja kaikki tuntui vaikealta. Lukeminen ei ole ollut ongelma ja sen ymmärtäminen vaan pikemminkin kaikkien kirjaiten tunnistaminen ja etenkin kirjoittaminen.

Kirjoittaessa tulee paljon virheitä ja minulla menee aina todella paljon aikaa että saan lauseita kirjoitettua. Kielet ovat vaikeita koska nimienkin muistaminen on hankalaa niin sitten ulkomaisten sanojen oikeinkirjoitus vielä hankalempaa. Monesti puhuessani minulla menee senat sakaisin tai sitten unohdan sanoja ja joudun niin kuin alias pelissä selittämään ihmisille mitä sanaa haen. Tenteissä olen aina viimeiseen asti ja aina en edes kerkeä kirjoittamaan kaikkea mitä haluaisin sanoa!

Kauppakoulussa sain potkua opintoihin, koska olin luokan paras ja sain stipendejä. Olen myös perheen nuorin ja halusin muistuttaa vanhemmille että minäkin olen olemassa. Viime keväänä valmistuin amk:sta it-tradenomiksi nopeammin kuin kukaan muu samaan aikaan aloittanut ja tämän jälkeen menin suoraan yliopistoon jatkamaan opintojani.

Nyt sitten opiskelen tietojenkäsittelyä ja koulutusohjelmani järjestetään vain englanniksi, joten työtä riittää. Viimeeksi viime viikolla itkin kuinka vaikeaa koulu on minulle ja halusin lopettaa kokonaan. Luonteeltani olen kuitenkin hyvin kunninahimoinen, erittäin sisukas enkä ikinä halua mitään jättää puolitiehen. Voin siis rehellisesti sanoa että lukihäiriö ei ole unelmien täyttämisen este, vaan hidaste!"

Eija: Ole vahva ja kuuntele itseäsi

Eija valmistui 2011 sairaanhoitajaksi, ja jatkaa nyt opiskeluja. Hän kertoo omista tavoistaan pärjätä:

"Itse olen lukihäiriöinen lieväsi. Mutta se on jonkin verran minulla vaikuttanut koulunkäynnissä. Nuorempana minua ei koskaan testattu, koska itse taistelin kaiken niin että pääsin koulun kohtuudella läpi. Keksi itse tapoja joilla sain saman tiedon opittua. Sitä kun ennen noi mankat olivat käytännöllisiä, niihin kun ite äänitti luettavan alueen sai siitä paremmin opittua asiat kuulemalla. Jotenkin sen itse keksi.

Taistellen olen käynyt aika pitkälle koulua, ja olen koittanut olla luennoilla ja käytännössä aina mukana. Kolme vuotta sitten minulla todettiin lukihäiriö, ja nyt kesällä valmistuin sairaanhoitajaksi. Koulussa oli haasteellisinta opinnäytetyön äidinkieli josta taistelinkin kauan. Onneksi tuo diagnoosi auttoi siinä että sain hankkia apua, joten naapurini auttoi äidinkielen opettajana kirjoituksessa. Olen huomannut että omalla tavallani kirjaan potilastietoja joissa näkee kaiken tarvittavan, oman tavan on siihen löytänyt!

Olen ollut varmaan oman perheeni ainoa joka on tämä tuonut esille, ja se takia nuorempien on ollut helmpompaa tulla minun polkua pitkin perässä. Isäni totesi että jos hänelle olisi tuo todettu olisi hänen koulunsa ollut helpompaa. Näin se on vuosien aikana asiat menneet eteenpäin. Ja olen kehoittanut toisia joilla on sama vaiva olemaan vahvoja, ja kuuntelemaan itseään. Hyvin sitä voi itsekin huomata miten oppii paremmin ja koittaa sitä kautta saada opiskella.

Nyt olen lähdössä jatkamaan koulua ja vuoden päästä olisin taas valmistumassa. Nyt on ensimmäinen koulu jossa otetaan heti alussa huomioon lukihäiriöni, joten odotan että tämä on nyt helpompaa. Jäisi aikaa enemmän jopa nauttia ja rentoutua."

Senja Henell: Lukivaikeuden kanssa voi pärjätä

21-vuotias Senja Henell on malliesimerkki siitä, että lukihäiriön kanssa voi pärjätä. Senjalla on todettu vaikea-asteinen, kapea-alainen lukivaikeus, jonka vuoksi tekstin ja kirjojen lukeminen on hidasta ja raskasta.

Lukivaikeudestaan huolimatta Senja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2008.

Senja on ollut tavallaan onnekas verrattuna moniin muihin lukivaikeuksista kärsiviin: hänellä todettiin lukihäiriö jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Hän sai tukea opettajilta ja luokkakaveritkin pysyivät samana koko alakoulun, mikä on ehkä osasyy siihen, että häntä ei ole koskaan juurikaan kiusattu. Kun lukihäiriö on diagnosoitu riittävän ajoissa, on voitu etsiä sopivat apukeinot ja tavat pärjätä koulussa, eikä tyhmäksi tai laiskaksi haukkumista ole tapahtunut.

Kaikkein tärkeintä koulussa pärjäämisessä on Senjan mukaan ollut erityisopetus rauhallisessa ympäristössä. Tavallisessa opetuksessakin olisi paljon, mitä opettajat voisivat tehdä – pienellä panostuksella.

– Opettajien pitäisi aina ottaa huomioon lukivaikeuksiset oppilaat. Pienilläkin jutuilla voi helpottaa opiskelua todella paljon, hän sanoo. – Opettaja voisi kertoa etukäteen, mitä seuraavaksi tunniksi pitää lukea, jotta oppilas voi tutustua tekstiin rauhassa. Muidenkin materiaalien saaminen ennakkoon helpottaisi. Myös mahdollisuus suorittaa koe vaikka kahdessa osassa auttaa paljon.

Celian äänikirjoihin Senja tutustui vasta lukiossa, mutta niistä olikin sitten paljon hyötyä opiskelussa.

– Sain Celiasta mm. historian kirjoja äänikirjoina. Saattaisin olla muutenkin kirjallisuudesta kiinnostuneempi, jos olisin tiennyt äänikirjoista aikaisemmin. Lukioikään tullessa oli jo kehittynyt omanlainen oppimistyyli ja keinot selviytyä, hän kertoo.

Ei Senjan elämä lukihäiriön kanssa ole tietenkään aina ruusuilla tanssimista ollut. Kauhunsekaisia muistoja on esimerkiksi ääneen lukemisesta ja epäselvällä käsialalla kirjoitetuista kalvosulkeisista.

– Tietysti on ollut hetkiä, kun on tuntunut epätoivoiselta ja ajatellut, että onko sitä vain tyhmä, miksi lukeminen on niin vaikeaa. Mutta onneksi opettajilta, perheeltä ja kavereilta on aina saanut tukea ja apua, Senja kertoo. – Olen onnekas, sillä minua on aina kannustettu. Tiedän, että kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne.

Nykyisin kirjoittaminen ja lukeminen on chattien ja tekstiviestien ansiosta entistä tärkeämpää ja koskettaa lähes kaikkia nuoria. Senjan mielestä netti ja kännykät voivatkin kannustaa lukihäiriöisiä yrittämään.

– Lukihäiriö ei vaikuta vain koulussa, vaan kaikessa elämässä! Senja huomauttaa. – Facebook, tekstiviestit ja chattaily ovat osa nuorten arkipäivää, ja jos ei pysty tuottamaan lainkaan sisältöä, putoaa äkkiä kärryiltä. Toisaalta nettitekstit ovat aika lyhyitä, joten niiden lukeminen ja kirjoittaminen ei ole niin ylivoimainen ponnistus.

Positiivinen asenne ja oma aktiivisuuskin on tärkeää, Senja muistuttaa.

– Lukivaikeuden kanssa voi pärjätä, jos vain tarpeeksi haluaa! nuori nainen kannustaa.